Kuvittele tämä: sukellat syvälle veden alle Costa Rican rannikolla, noin 360–530 metriä pinnan alapuolelle. On pimeää. Kylmää. Sinua ympäröivät siilitähtien kentät – nuo pienet meritähtien sukulaiset, jotka näyttävät kuin ne olisi tehty puhutusta lasista. Sitten, nousemassa kivisestä merenpohjasta kuin jostain unesta, näet sen – loistavan kultaisen, haarautuvan rakenteen, joka näyttää täsmälleen pieneltä hehkuvalta puulta.
Tämä on juuri se, mitä tapahtui tutkijoille, jotka tutkivat vedenalaisia vuoria lähellä Isla del Cocon saarta. Ja rehellisesti sanottuna? Luulen, että he tekivät oikean päätöksen päättäessään nimetä sen johonkin Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tutun asian mukaan.
Tapaa Kultainen Puu -koralli
Koralli, jota kutsutaan nyt virallisesti nimellä Laurinque elenya, on okto korallien tyyppi (jos olet utelias, kyseessä on koralli, jolla on kahdeksa lonkeroa). Jotkut yhdyskunnat kasvavat yli metrin korkuisiksi, mikä on melko vaikuttavaa, kun ottaa huomioon, että ne sijaitsevat Tyynenmeren pimeissä ja kylmissä syvyyksissä, joihin valoa pääsee vain vähän.
Mutta tässä on se, mikä todella innostutti tutkijoita: kun he yrittivät selvittää, mihin korallien sukupuuhun tämä koralli kuuluu, asiat muuttuivat erikoisiksi.
He sekvenssoivat kolme geeniä, joita tutkijat tyypillisesti käyttävät korallien tunnistamiseen ja luokitteluun. Odottaisit tietysti, että nämä geenit osoittaisivat samaan heimoon, eikö niin? No, niin ne eivät osoittaneet. Jokainen geeni viittasi täysin erilaiseen, toisiinsa liittymättömään heimoon. Se on kuin ottaisit DNA-testin ja saisit kolme eri vastausta esi-isistäsi – jokainen kertoisi isovanhempienne olevan aivan eri puolilta maailmaa.
Tutkijoiden piti ottaa käyttöön raskaat aseet: fylogenomiikan, joka vertailee satoja geenejä samanaikaisesti. Lopulta tiedot antoivat vastauksen. Tämä koralli oli niin erottuva, että se tarvitsi paitsi uuden suvun (Laurinque), myös täysin uuden heimon — Laurinqueidae.
Tämä on muuten aika iso juttu. Uuden heimon perustaminen ei tapahdu usein. Se tarkoittaa, että tämä koralli on yhtä erilainen kuin esimerkiksi kissat ovat koirista. Korallien maailmassa se on valtava asia.
Miksi "Kultainen Puu" ja "Tähdet"?
Nyt seuraavaksi oma suosikkiosani: nimeäminen. Tutkijat olisivat voineet valita jotain tylsää, kuten "Uusi keltainen korallilaji #47". Mutta ei – he menivät täysillä fantasiamaailmaan, ja rakastan heitä siitä.
Laurinque tulee sanasta "Laurinquë", joka tarkoittaa "kultaista puuta" quenya-kielellä, joka on J.R.R. Tolkienin luoma haltijakieli Keski-Maahan. Lajin nimi elenya tarkoittaa "tähtienomaista" tai "tähtien omistamaa" — viittaus niihin tiheisiin siilitähtien kenttiin, jotka ympäröivät koralliyhdyskuntia.
Joten periaatteessa virallinen tieteellinen nimi kääntyy suurin piirtein muotoon "tähtien kultainen puu". Ja ottaen huomioon, miltä koralli kirjaimellisesti näyttää tuossa tähtien peittämässä vedenalaisessa maisemassa, nimi on rehellisesti sanottuna täydellinen.
Tutkimuksen johtanut tohtori Odalisca Breedy sanoi olevansa "vaikutustyksissä maiseman kauneudesta", kun hän näki sen ensimmäisen kerran vuonna 2019. Hän luuli sen olevan vain epätavallinen jäsen tunnetusta heimosta, mutta tarkemman tutkimuksen jälkeen hän tajusi sen olevan jotain täysin erilaista — jotain, mitä hän ei voinut yhdistää mihinkään tunnettuun taksoniin.
Rakastan sitä, että jopa kokeneet korallitutkijat voivat tulla aidosti yllätyksiksi siitä, mitä he löytävät syvänmeren pohjasta.
Syvämeri on edelleen täynnä mysteerejä
Tässä on jotain, mikä todella asettaa tämän löydön perspektiiviin: tiedämme enemmän Marsin pinnasta kuin omasta valtamerenpohjastamme. Syvämeri peittää noin kaksi kolmasosaa maapallosta, ja löydämme yhä olentoja ja ekosysteemejä, jotka saavat meidät hämmästymään.
Tämä koralli löytyi korallipuutarhoista — hauraista meriekosysteemeistä, joilla on monimutkaisia rakenteita, jotka tarjoavat koteja kaikenlaisen muun meren elämän tarpeisiin. Ne ovat biodiversiteetin keskittymiä ympäristöissä, joita näemme harvoin. Ja erityisesti Costa Rican merivuoret vaikuttavat olevan löytämättömien lajien aarrekammioita.
Expeditiot, jotka löysivät tämän korallin, saivat tukea Schmidt Ocean Institutilta käyttäen heidän kauko-ohjattavaa ajuriaan SuBastiania. Nämä tutkimusalukset — Falkor ja Falkor (too) — tekevät sellaista työtä, joka ei ole prameaa mutta on ratkaisevaa: ne tutkivat paikkoja, joissa ihmiset käyvät tuskin edes.
Mitä tämä tarkoittaa tieteelle (ja miksi sinun pitäisi välittää)
Hienon nimen ja fantasiaviittausten lisäksi tämä löytö kertoo meille jotain tärkeää: syvämeri on edelleen villi ja tutkimaton. Jokainen retki tuntuu tuovan esiin jotain, mikä kirjoittaa uudelleen ymmärryksemme meren elämästä.
Nämä korallipuutarhat ovat myös tärkeitä. Ne eivät ole vain kauniita — ne ovat ekosysteemejä. Ne tarjoavat elinympäristöjä, ne tukevat ravintoketjuja ja niillä on valtameren terveydelle rooleja, joita olemme vasta ymmärtämässä. Kun suojelemme tällaisia merivuoria, suojelemme kokonaisia olentoyhteisöjä, joita emme ole edes vielä nimenneet.
Joten seuraavan kerran, kun joku sanoo, että olemme löytäneet kaiken, mitä maapallolta on löydettävissä, osoita hänet Laurinque elenya -korallin luokse — tähtien kultaisen puun luokse, joka istuu hiljaa Costa Rican rannikon pimeissä vesissä odottaen, että joku vihdoin huomaisi sen.
Joskus taianomaisimmat asiat ovat aivan täällä maapallolla, vain piilossa siellä, minne harvoin katsomme.