Ongelma, jota kukaan ei saanut ratkaistua
Kuvittele, että sinulla on täydellinen mauste ruokaan, mutta et pysty käyttämään sitä. Juuri näin on käynyt lantanidi-nanohiukkasille jo vuosia.
Nämä pienet partikkelit ovat erinomaisia valonlähteitä. Ne tuottavat puhdasta ja vakaan infrapunavaloa, joka menee syvälle kudokseen. Sellainen valo sopisi mainiosti kehon sisäiseen kuvantamiseen ilman leikkausta. Ongelma on vain se, että hiukkaset eivät johda sähköä. Sähkö pomppii niistä pois, eikä niistä saanut tehtyä LED-valoja.
Se oli yksi niistä tieteellisistä umpikujista: erinomainen materiaali, mutta ei toimivaa tapaa käyttää sitä.
Läpimurto, joka ei pitänyt onnistua
Cambridgen Cavendish-laboratoriossa tutkijat päättivät kiertää ongelman. He eivät yrittäneet pakottaa sähköä suoraan nanohiukkasiin. Sen sijaan he ajattelivat: entä jos virtaa syötetäänkin viereen?
He liittivät nanohiukkasten pintaan orgaanisia molekyylejä. Nämä molekyylit toimivat kuin antenneja. Ne ottavat vastaan sähkövirran ja siirtävät energian nanohiukkasiin kvanttimekanismilla, joka tunnetaan nimellä triplet-energian siirto.
Siirron hyötysuhde oli huikeat 98 prosenttia. Melkein kaikki energia siirtyi eteenpäin.
" Tämä entspricht einem Türöffner, den man gefunden hat, kun pääovi ei avaudu ", kuvaili professori Akshay Rao. Molekyylit saivat virran ja lähettivät sen nanohiukkasiin kuin salaperäisen kuiskeen.
Miksi tämä ratkaisu niin oikeasti tärkeä
Kuinka tämä voisi muuttaa päivittäistä käyttöä?
Lääketieteessä: Kuulostaa mahdolliselta, että injektoitavaan valoon tai kulutettavaan anturiin voitaisi liittina enemmän kuin current technology.