Historiankirjoitus on aina ollut politiikkaa

Olet varmasti kuullut sanonnan "voittajat kirjoittavat historian". No, tuore tutkimus osoittaa, miten kirjaimellisesti tuo lause voi pitää paikkansa.

Kaksi tutkijaa, Alexander Johannes Edmonds ja Eckart Frahm, on julkaissut löydöksensä Journal of Cuneiform Studies -julkaisussa. Heidän mukaansa Assyrilaisten kuninkaiden lista – sama lista, johon historioitsijat ovat nojanneet yli sadan vuoden ajan – saattaa puuttua vähintään kolme kuningasta. Ja mikä kiinnostavinta: osa näistä hallitsijoista on ehkä pyyhitty pois tahallaan.

Tässä ei ole kyse pienestä byrokraattisesta unohduksesta. Puhumme yhdestä muinaisajan mahtavimmista valtakunnista, joka siivosi omaa Wikipedia-sivuaan – tosin ilman lähdeviitteitä.

Kuninkuus vaihtui auringonpimennyksen jälkeen

Ensimmäinen "kadonnut" kuningas ansaitsee oman tarinansa.

Asiakirjojen perusteella joku käytti aiemmin tunnetun assyrialaiskuninkaan nimeä, Tiglath-pileser, ja yritti kaataa virallisesti tunnustetun hallitsijan Aššur-dān III:n. Kyse ei ollut mistä tahansa vallankaappauksesta. Se tapahtui välittömästi auringonpimennyksen jälkeen.

Muinaisessa maailmassa taivaalliset ilmiöt olivat syviä hengellisiä enteitä. Auringonpimennys tulkittiin jumalten viestiksi – täydellinen hetki julistaa jumalallinen tuki vallankaappaukselle.

Tämä kilpaileva Tiglath-pileser hallitsi noin vuoden verran (suunnilleen 763–762 eKr.) ennen kuin hänet syöstiin vallasta. Todisteena on savitaulu British Museumissa, joka tallentaa kuninkaallisia lahjoituksia hänen hallituskautenaan. Eli meillä on todiste siitä, että hän todella hallitsi – mutta virallisessa kuninkaiden listassa ei mainita sanaakaan hänestä.

Syy on yksinkertainen: virallinen kuningas Aššur-dān III oli se, joka "voitti". Ja voittajat kirjoittavat historian.

Patsas ilman päätä

Toinen tapaus on kuin arkeologinen dekkari.

Tutkijat ovat pitkään ihmetelleet stelaa (kaiverrettu kivipaalu), joka löytyi Irakista vuonna 1894. Yhden kuninkaan nimi oli raaputettu pois ja korvattu Tiglath-pileserin nimellä. Vuosisadan ajan tutkijat ovat väitelleet siitä, miksi näin tapahtui.

Edmonds ja Frahm tarjoavat nyt yksinkertaisen selityksen: Tiglath-pileser III:n (vallassa 745 eKr.) edeltäjänä oli kuningas nimeltä Šalmaneser. Kun Tiglath-pileser III vakiinnutti valtansa, hän päätti yksinkertaisesti: "Tuota edeltäjää ei lasketa." Ja kas, yksi kuningas katosi virallisista tiedoista.

Kolmas tapaus on ehkä kaikkein creepisin: hallitsija nimeltä Aššur-uballiṭ. Kuninkaan Tukultī-Ninurta II:n teksteissä mainitaan rituaalimalja, jonka tämä Aššur-uballiṭ oli kunnostanut. Mutta kuninkaiden listalta ei löydy yhtään sellaista hallitsijaa Tukultī-Ninurta I:n ja Tukultī-Ninurta II:n välistä.

Aššurin muinaiskaupungista on löytynyt myös vaurioitunut patsas. Se esittää kuninkaallista hahmoa, mutta pää on poistettu – samoin kädet ja kuninkaalliset tunnukset. Edmonds ja Frahm arvelevat, että tämä päätön hallitsija voisi olla unohdettu Aššur-uballiṭ.

En halua liioitella, mutta... tuo on aika paljon vahinkoa yhdelle patsaalle, eikö? Jotenkin tulee mieleen, että joku oli todella, todella päättänyt pyyhkiä tämän kaverin olemassaolon.

Miksi tällä on väliä?

Tämä tutkimus sai minut pohtimaan jotain.

Tutkijoiden mukaan assyrilaisten kuninkaiden lista ei ollut tarkoitettu objektiiviseksi historialliseksi tallennukseksi. Se toimi ennemmin "legitimoivana kaanonina" – listana hallitsijoista, joiden valta-asema oli valtion virallisesti hyväksymä.

Jos olit lyhytaikainen hallitsija, kilpaileva vaatija tai valtataistelun hävinnyt, et päässyt listalle. Hallintosi saattoi toimia kuukausia tai jopa vuosia, mutta jos et kuulunut virallisesti oikeaan sukuun tai poliittiseen ryhmään? Hui, katosit historiasta.

Tämä muuttaa tapaamme ajatella muinaisia lähteitä. Usein käsittelemme kuninkaanlistoja luotettavina, neutraaleina tallenteina. Mutta nekin ovat poliittisesti motivoituneiden ihmisten luomia – aivan kuten kaikki muukin.

Suurempi kuva

En ole assyriologi (eli tutkija, joka erikoistuu muinaiseen Mesopotamiaan). Mutta se, mikä minua kiehtoo, on muistutus siitä, että historia ei ole vain "mitä tapahtui" – se on myös kysymys siitä, kuka pääsee kertomaan tarinan ja miksi tietty tieto säilyy, kun taas toinen tieto... sanotaan, strategia unohtuu.

Assyrian valtakunta oli muinaisajan supervaltia. He rakensivat laajoja tieverkostoja, kehittivät kehittyneitä hallintomalleja ja loivat uskomatonta taidetta ja arkkitehtuuria. Käytämme yhä termiä "assyrialainen" kuvaamaan tietynlaisia organisaatiorakenteita.

Ja silti, tästä äärimmäisen hyvin dokumentoidusta sivilisaatiosta on edelleen paljon tuntematonta – tai tarkemmin sanottuna, paljon sellaista, jonkun tahallista unohtamista.

Mitä Edmonds ja Frahm ovat tehneet, on antaneet vilauksen muinaisen valtapolitiikan kulissien takaa. He osoittavat, että valtataistelut, poliittinen legitiimiys ja historiallinen muisti olivat yhtä tärkeitä vuonna 700 eKr. kuin tänäänkin.

Kun seuraavan kerran joku väittää, että historia on objektiivista, voit mainita kolme kuningasta, jotka pyyhittiin assyrilaisten kuninkaiden listalta. Jotkut asiat eivät koskaan muutu.

Lähde: ScienceDaily – tutkimus "Three New Kings of Assyria", julkaistu Journal of Cuneiform Studies -julkaisussa