Nainen, jota et ehkä tunne (mutta sinun pitäisi)

Lupaan, että tämä tarina on vaivan arvoinen — vaikka et olisi koskaan kuullutkaan Theodosia Burrista.

Kuvittele tilanne: 1800-luvun alku, Yhdysvallat on vasta unimaisillaan, ja nuori nainen kerää huomiota joka salongeissa ja illallisilla New Yorkista Etelä-Carolinaan asti. Muut naiset ihailevat häntä, miehet ovat lumoutuneita. Kuulostaa romaanilta? No, hänen elämänsä oli dramaattisempi kuin fiktio.

Theodosia Burr Alston oli Aaron Burryn tytär — kyllä, se Aaron Burr, joka ampui Alexander Hamiltonin. Mutta tässä juttu: ennen kuin Burrista tuli kuuluisa (tai oikeammin sanottuna kuuluisa pahantekijä) tuon kaksintaistelun vuoksi, hänen tyttärensä oli jo oma tähtensä.

Alkuperäinen renessanssinainen

Se, mikä minua eniten hämmästyttää Theodosiassa, ei ole vain kauneus tai hyvät suhteet — vaan todellinen lahjakkuus. Hänen isänsä Aaron Burr uskoi aikakauteensa nähden radikaaliin ajatukseen: naisilla oli oikeus samaan koulutukseen kuin miehillä. Ja hän ei vain puhunut — hän todella kasvatti Theodosian kirjojen, filosofisten keskustelujen ja älyllisen stimulation ympäröimänä. Sellaisten, joista useimmat naiset tuon ajan Euroopassa saattoivat vain unelmoida.

Ja arvaa mitä? Theodosia kukoisti. Hän oli vain kuudentoista vuoden ikäinen, kun tunnettu ajattelija omisti kokonaisen kirjan hänelle. Kuusitoista! Minä huolehdin algebrasta silloin.

Mutta se, mikä todella erottaa hänet muista: hän ei ollut pelkkä kirjatoukka. Theodosialla oli kirjoittamisen lahja — hänen kirjeensä isälleen olivat nokkelia, kauniisti muotoiltuja ja paljastivat terävän mielen. Hänellä oli se harvinainen yhdistelmä älykkyyttä ja charmia, joka sai ihmiset todella haluamaan hänen seuraansa.

Burr-suvun nousu ja tuho

Theodosian elämä on kuin poliittinen saippuasarja. Vuonna 1801 hän avioitui Joseph Alstonin kanssa, josta myöhemmin tuli Etelä-Carolinan kuvernööri. Hauska yksityiskohta: häiden jälkeen he lähtivät niagara Fallsille häämatkalle. Historioitsijoiden mukaan tämä teki Niagara Fallsista suositun häämatkakohteen. Joten jos olet joskus käynyt siellä ja ottanut romanttisen selfien, voit osittain kiittää Theodosiaa.

Sitten tilanne muuttui. Vuonna 1807 hänen isänsä Aaron Burr joutui syytteeseen maanpetoksesta. Syyte? Hän oli yrittänyt perustaa oman valtakunnan Louisianan alueelle. hänet todistettiin syyttömäksi, mutta skandaali pakotti hänet pakenemaan Eurooppaan neljäksi vuodeksi.

Osaatko kuvitella, miltä se tuntui Theodosiasta? Katsoa isän muuttuvan Yhdysvaltain varapresidentistä pakolaiseksi? Häpeä, huoli, stressi — sellainen murtaisi useimmat ihmiset.

Ja tragedia ei pysähtynyt siihen. Vuonna 1812, juuri kun Aaron Burr vihdoin palasi Amerikkaan, Theodosian nuori poika kuoli malari aan. Hän oli vain kymmenen vuotta vanha.

Viimeinen matka

Joulukuussa 1812 Theodosia suretti, hänen isänsä oli palannut mutta etäinen, ja hän joutui olemaan kuvernöörin vaimo sodan aikana. Joten hän teki päätöksen: hän purjehtisi etelästä pohjoiseen nähdäkseen isänsä uudelleen.

Hän nousi laivaan nimeltä Patriot, jonka kapteenina oli William Overstocks (kyllä, se on todellinen nimi — en keksisi sitä itse). Patriot oli nopea pikku-kutteri, joka oli toiminut yksityisluotsina vuoden 1812 sodassa. Ei ollut syytä epäillä, että mikään menisi pieleen.

Mutta ei mikään mennytkään oikein.

Patriot lähti merelle eikä sitä koskaan nähty uudelleen. Ei hylkyä. Ei eloonjääneitä. Ei pulloon suljettuja viestejä. Vain... ei mitään. Laiva, sen miehistö ja Theodosia Burr Alston katosivat kuin tuhka tuuleen (tai oikeammin: syvään veteen).

Mitä tapahtui? Teorioita ja lisää teorioita

Kaksi vuosisataa myöhemmin emme vieläkään tiedä varmasti, mitä tapahtui. Mutta muutamia teorioita on:

Cape Hatteras -teoria: Alkumatkan aikana Patriot olisi kulkenut Pohjois-Carolinan rannikon Cape Hatterasin vesien kautta. Tämä rannikko on niin vaarallinen, että sitä kutsutaan "Atlantin hautausmaaksi". Tuhansia laivoja on uponnut siellä vuosisatojen aikana. Laivahukka täällä olisi traaginen mutta ei yllättävä.

Brittilaiva-teoria: Muistetaan, että vuoden 1812 sota raivosi. Jotkut historioitsijat uskovat, että Patriot saattoi joutua brittiläisen aluksen kaappaamaksi tai upottamaksi. Tämä selittäisi, miksei eloonjääneitä löytynyt — heidät olisi ehkä otettu vangeiksi tai jotain pahempaa.

Piratcy tai yksityisluotsaus: Patriot oli itse toiminut yksityisluotsina, joten meritaistelut eivät olleet sille vieraita. Ehkä se kohtasi vihollisaluksen, joka ei ottanut vankeja.

Miksi tällä tarinalla on väliä?

Mietin usein Aaron Burria. Kun hän sai tietää tyttärensä kadonneen, hän ilmeisesti vietti lopun elämäänsä uskoen, että tämä oli haaksirikkoutunut. Hän ei voinut hyväksyä synkempiä teorioita. Tavallaan tuo kieltäminen mursi hänet.

Mutta tämä on se, mikä minua pohdituttaa: Theodosia Burr oli aikansa merkittävimpiä naisia, ja nykyään hän on tuskin maininta useimmissa historiateoksissa. Hän oli lahjakas kirjoittaja, loistava mieli ja henkilö, joka käsitteli poikkeuksellista vastoinmäisyyttä arvokkaasti. Hän ansaitsee tulla muistetuksi.

Joten kun seuraavan kerran katsot Hamilton-musikaalia ja kuulet "Dear Theodosia" -kappaleen, muista: se on todellinen nainen, joka todella eli, todella rakasti ja todella katosi jälkiä jättämättä. Ja jossain siellä vastaus siihen, mitä hänelle tapahtui, odottaa yhä löytymistään.

Ehkä juuri se tekee tästä tarinasta niin kiehtovan. Jotkut mysteerit, kuten turns out, kieltäytyvät ratkeamasta.