Sotasaappaista kosmisiin mysteereihin: Kun ydinvoima toimii syöttinä

Lapsena unelmoimme useimmat avaruusmatkailijoista tai tutkimusmatkailijoista. Jay Strattonin polku oli kuitenkin aivan toisenlainen. Hän liittyi armeijaan ajatellen päätyvänsä jalkaväkeen, kantamaan rinkkaa ja pitämään kiinni kivääristä. Muutaman vuoden kuluttua hän istuikin Washington D.C:n turvallisessa toimistossa tuijottamassa videokuvaa, joka näytti enemmän scifi-elokuvalta kuin sotilastiedustolta.

Kuvissa näkyi outoja kohteita, jotka leijuivat ohjuslaukaisualustojen yllä. Niissä hohdi pelottava keltainen valo, ne liikkuivat täysin äänettömästi ja sitten – vips! – ne kiihdytivät liikkeelle nopeammin kuin mikään tunnettu lentokone.

Maailman erikoisimmat kalastusretket (ydinenergiaa käänteisenä syöttinä)

Tässä kohtaa tarina muuttuu todella mielenkiintoiseksi. Stratton ei ollut vain passiivinen katsoja, vaan hän nousi johtoon tehtävässä, jossa pyrittiin ymmärtämään näitä "tuntemattomia anomaalisia ilmiöitä" eli UAP-ilmiöitä.

Hänen uudessa muistelmassaan Out of the Shadows hän kuvaa strategiaa, joka kuulostaa lähes hullulta: he päättivät "kalastaa" näitä kohteita. Armeijalla oli vahva teoria: UAP-kohteet näyttävät hakeutuvan voimakkaan ydinenergian äärelle.

Mikähän olisi parempi syötti kuin ydinvoimalla toimiva sukellusvene?

Idea oli yksinkertainen mutta nerokas. Sukellusveneen reaktoria ajettiin kuumimmilleen, jotta se loisi valtavan ydinenergian jäljen. Sitten vain odotettiin. Tavoitteena oli houkutella kohteet tarpeeksi lähelle, jotta niitä voitaisiin seurata, monitoroida tai – jos onni on käyty – vangita edes pieni pala niistä.

Fysiikan lait menettävät otteensa

Strattonin kuvaamat kohtaamiset eivät ole vain "valoja taivaalla". Kyse on kohteista, jotka tuntuvat rikkovan maailmankaikkeuden sääntöjä:

• "Tic Tac" -alus: Sileä, valkoinen kohde, joka liikkui ilmassa ja vedessä yhtä vaivattomasti.
• Haamupallo: Kuusi jalkaa leveä pallo, joka leijui 6 000 metrin korkeudessa tuulesta huolimatta, aivan kuin ilmanvastus ei olisi sitä haitannut.
• Mahdoton kiihtyvyys: Kohteet, jotka kiihtyvät välittömästi ilman näkyviä siipiä tai moottoreita.

Löydösten raskas puoli

Kaikki ei ole pelkkää ihmetystä ja jännitystä. Tutkimus on ollut henkisesti raskasta. Stratton vihjaa, että vuoden 1947 Roswellin onnettomuus ei ehkä ollutkaan pelkkä sääpallo, vaan jotain paljon biologisempaa. Hän antaa ymmärtää, että raunioista löytyi olentoja, jotka eivät olleet ihmisiä.

Suurin painolasti on kuitenkin ihmisillä. Se, mitä lentäjät ja tutkijat näkevät, on niin outoa, että se on aiheuttanut uupumusta, irtisanomisia ja jopa shokkivaiheen vuoksi menetettyjä henkiä.

Minun analyysini: Tiedeä vai scifiä?

Minusta tämä on upeaa. Keskustelu on siirtynyt kysymyksestä "onko täällä avaruusolioita?" kysymykseen "mitä ilmassa oikeasti tapahtuu?".

Olipa kyseessä muukalaiset, eri ulottuvuudesta tulevat matkaajat tai ihmisen oma huipputeknologia, yksi asia on varma: armeija käyttää ydinenergiaa syöttinä. He eivät siis leiki. He etsivät jotain todellista.

Mitä sinä ajattelet? Jos olisit sukellusveneen kapteeni, olisitko tarpeeksi rohkea käyttämään alustasi syöttinä tuntemattoman äärelle?