Lääketiede törmää mysteeriin: Myrkkyrouva-tapauksen arvoitus

Jotkut tarinat eivät unohdu. Ne kyseenalaistavat kaiken, mitä luulet tietäväsi. Kalifornian Riverside General -sairaalassa 19. helmikuuta 1994 sattunut tapaus on juuri sellainen.

Tavallinen hätätilanne kääntyy painajaiseksi

Yö alkoi rutiininomaisesti päivystysosastolla. 31-vuotias Gloria Ramirez saapui ambulanssilla. Hän kärsi loppuvaiheen kohdunkaulan syövästä. Oireet olivat pahat: pahoinvointia, oksentelua ja hurjaa sykettä. Henkilökunta ryhtyi toimiin tehokkaasti.

Sitten homma meni oudoks.

Sairaanhoitaja Susan Kane otti verinäytettä. Hän haistoi outoa – ammoniakkia? Hetken päästä lääkäri Julie Gorchynski näki ruiskussa kelluvia ruskehtavia hiukkasia veressä. Kane kaatui. Sitten Gorchynski. Lopuksi hengitysterapeutti Maureen Welch menetti lihasvoimansa täysin.

Ramirez kuoli tunnin sisällä saapumisestaan. Tapauksen piti päättyä tähän. Niin ei käynyt.

Sairaalapäivystys sekasorrossa

Yö eteni. Lisää henkilökuntaa alkoi voida huonosti. Lopulta 23/37 läsnäolijaa oireili. Tämä ei ollut pelkkää heikotusta. Koko päivystys oli kriisissä.

Tutkinta käynnistyi heti. Ruumiinavauksia, näytteitä Lawrence Livermore -laboratorioon. Suojapuvut käyttöön. Mediat nimesivät Ramirezin "myrkkyrouvaksi". Ihmiskohtalo muuttui otsikoksi.

Ensimmäiset selitykset pettävät

Aluksi puhuttiin joukkopsykoosista. Henkilökunta olisi "tartuttanut" oireita toisilleen mielikuvituksellaan.

Ei vakuuttanut. Welch ei kuvitellut lihaslamautustaan. Jotain aitoa tapahtui.

Sairaala syytti rakennusta. Viemärökaasut vuotivat päivystykseen. Selitys kuulosti uskottavalta, mutta ei täysin sopinut.

Kemiallinen käänne

Lawrence Livermoren tutkijat tarjosivat järkevän teorian. Se kuulosti silti uskomattomalta.

Ramirez käytti kipugeeliä, jossa oli DMSO-yhdistettä. Se kertyi vereen poikkeuksellisen paljon. Ambulanssissa annettu happi reagoi DMSO:n kanssa. Syntyi dimetyylisulfoni.

Tämä hajosi edelleen dimetyylisulfaatiksi – myrkylliseksi hermsmyrkyksi. Verinäytteen otossa höyryt levisivät ruiskusta. Ne saastuttivat tilan.

Oireet täsmäsivät. Kemia piti kutinsa. Selitys peitti kaiken.

Ongelma piileksii

Toki vastaansakohtaisia mielipiteitä riittää.

Monet tutkijat sanovat: paperilla ok, mutta käytännössä mahdotonta. Reaktiot vaativat täydelliset olosuhteet. Todennäköisyys on häviävän pieni.

Vuosia myöhemmin totuus on yhä avoinna. Ehkä todellisuus on oudompi kuin mikään teoria.

Ihmisen tarina sivuun

Keskustelut kemiasta ja vuodoista unohtavat olennaisen. Ramirez ei ollut "myrkkyrouva". Hän oli kahden lapsen äiti, sisko, tytär. Syöpä vei hänet. Hän haki apua ja kuoli.

Media keskittyi arvoitukseen. Suru jäi varjoon.

Kaksi kuukautta myöhemmin perhe piti muistotilaisuuden. Lapset, 12- ja 9-vuotiaat, hyvästelivät äidin. Otsikot olivat jo siirtyneet eteenpäin.

Mitä opimme?

Riverside-tapahtuma muistuttaa: tiede ja tekniikka eivät selitä kaikkea. Lääketiede on mahtavaa, mutta rajallista. Maailma yllättää edelleen.

Tärkein ei ole mysteeri. Se on ihminen sen keskellä.

Emme ehkä koskaan tiedä tarkasti, mitä 19. helmikuuta 1994 tapahtui. Se pitää meidät nöyrinä. Uteliaisuus elää – päivystyksissä ja laboratorioissa.